Moiii! :) Nyt olis uutta osaa tarjolla, kunhan jotenkin pärjään tän uuden vuodatuksen kanssa. x( Viime osassahan pihtasin törkeästi pikkutyttösten nimiä. Nyt kuitenkin kerron: kaksostyttöjen nimiksi tuli Dana ja Jill. Danalla on ruskeat ja Jillillä vaaleat (!) hiukset.
"" />
Mutta pian tuli pikkuistenkin jälleen siirtyä tupla-taaperouteen, voihan jippii. Tässä menee jompikumpi, oletettavasti Dana.
"" />
Ja tältä näyttää taapero-ikäinen Dana. Suloinen. (Arvatkaa ärsyttääkö kun naisten hiukset ei toimi taaperoilla. x( )
"" />
Ja tässä on Jill. Blondivoimaa.

Heipparallallallallaa! Nyt kun ollaan päästy vauhtiin niin väsätäänpäs näitä osia ihan vaikka uuden vuoden kunniaksi. Toivottavasti kukaan ei syönyt raketteja eikä ampunut nakkeja taivaalle. Ja osa 3 juustokuorrutteella tulee tässä.
Signen ja Immon päätös hankkia vielä yksi lapsi oli toteutunut; Signen maha oli kasvanut. tällä kertaa tulevaisuus näytti valoisammalta, koska vauvoja tulisi olemaan vain yksi ja Katri, hovimestari ja pian kasvava Aarne vanhempien apuna. Kaksoset treenasivat ahkerasti, sillä kumpikin halusi saada urheilustipendin yliopistoon. Kiipeilyteli olikin käytössä ahkerasti, ja vanhemmat saivat aina repiä lapsensa irti siitä läksyjä tekemään. Pian kasvavasta Aarnesta puheen ollen.. Pojan synttärit koittivat, ja Aarnen tuli aika venähtää miehen mittoihin. Ei kyllä rumaksi voi kehua. Aikas moinen hottis vai mitä tuumaatte? :) Aarne meni käymään Katrin huoneessa etsimässä kadonneita kalsareitaan. Katri oli paikalla, ja Aarne sai häneltä halin onnitteluksi kasvun johdosta. Kaikki kalsarit katosivat Aarnen mielestä valonnopeudella, kun hyvännäköinen nainen halasi häntä. Yht'äkkiä Aarne tunsi olevansa korviaan myöten ihastunut Katriin. Signe halusi että hän ja Immo olisivat naimisissa kun uusi vauva syntyisi. Siksi häät päätettiin pitää pienimuotoisesti takapihalla. Signe lipui ensimmäisenä paikalle ei-niin-pienimuotoisen mahansa kanssa. Kun Immokin sai raahauduttua paikalle, niin seremonia saattoi alkaa. Pariskunta lausui itse keksimänsä häävalat Katrin ja Claudian vollottaessa suureleisesti katsomossa.
Ja niin he saivat toisensa. :) Kiipeilytelinettä saattoi käyttää paljoon muuhunkin kuin kiipeilyyn. Tässäkin meidän kultapoikamme Aarne poseeraa niin komiasti. :) En muuten tainnut kertoa teille pojasta mitään? Hänellä on perhetavoite, ja pitää punatukkaisista meikkaavista naisista. Kuka tulee mieleen? Niinpä, Katri. Aarne oli ottanut salaiseksi tehtäväkseen saada tämä hurmaava nainen omakseen. Katri oli ensin hiukan hermostunut ja hämmentynyt 'pikkupojan' huomionosoituksista, mutta toisaalta tunsi myös vetoa tätä kohtaan. Sitten koitti Signen toivottavasti viimeisen synnytyksen aika. "Ööh, kuuleko kukaan..?" "ÄÄÄÄÄAAARRRGGGGHHHHH!" Signe huusi ja tunki peffansa ovesta läpi.
"Äiti! Äiti, mitä tapahtuu? Sattuuko sua? Pitääkö soittaa ambulanssi tai palokunta tai poliisi tai kierrätyskeskus tai joku.."
"Lopeta hölötys ja hae isäsi tai Katri jooko?!" Signe irvisteli. Aarne ja Katri saapuivat paikalle ja pian joukossa oli myös uusi vauva.
"Menetkös veikan syliin.." Signe sanoi voipuneena mutta onnellisena. Lapsirakkaana poikana Aane otti vauvan syliinsä. "Katso nyt kuinka suloinen hän on.." Aarne sanoi hymyillen hellästi ja ojensi uuden pikkusiskonsa Katrille.
Katrikin hymyili. "Sanoiko äitisi mikä hänen nimekseen tulee?"
"Hänestä tulee Vilma. Vilma Lake."
Vähän myöhemmin Katri tuli Aarnen huoneeseen väännellen käsiään silmin nähden hermostuneena. "Kuule Aarne, sä olet aika outo tyyppi." Hän totesi.
"Kuinka niin?" Aarne vastasi sydän pamppaillen.
"No, kauhean moni sinun ikäinen poika ei tykkää vauvoista" Katri hymyili. "Tai he eivät ainakaan myönnä sitä."
"No, minun mielestä vauvat ovat tosi suloisia. Ei siinä ole mitään häpeämistä että niistä pitää."
"Niin, ei minustakaan. Ja siksi sinäkin olet niin suloinen, siis siksi kun tykkäät niistä."
Ja yhtäkkiä Aarne tajusi suutelevansa Katria. Hän oli jo varma, että rakasti Katria ja nautti siitä että tämäkin piti hänestä niin paljon että suuteli häntä.
"Aarne?" Katri kysyi. "Pidätkö sinä minusta, vaikka olen sinua niin paljon vanhempi?"
"No mitäs luulet?" Kysyi Aarne, ja molemmat nauroivat suudemien seasta. Ja Signe taisi onnistua sytyttämään Laken perheen ensimmäisen tulipalon. Ihme juttu että vasta nyt syttyy palo. Mutta toisaalta, eihän hovimestari koskaan polta ruokia. Aarne ja Katri olivat alkaneet tapailla salaa milloin missäkin talon kolkassa. Eräänä iltana kun he tapasivat ulkona talon nurkalla, he äkkäsivät ulkona tyhjänä nököttävän auton.
"Ajatteletko samaa kuin minä.." Autossa Aarne ja Katri viettivät pitkan aikaa, ja ajan kuluessa vaatteet ikäänkuin katosivat heidän päältään.. Muutaman kuukauden kuluttua siitä päivästä Katri tunsi potkaisun mahassaan. Hän arvasi kyllä heti mistä oli kyse.. Ei hänellä pahoinvointia ollut, mutta menkat olivat pahemman kerran myöhässä ja häntä väsytti.. "Ei herranjumala.. Miten minä selitän Signelle? Tai edes Aarnelle?" Katrin oli kuitenkin pakko kertoa. Hän raahasi Aarnen tämän huoneeseen ja kertoi pojalle tilanteen. "Raskaana?" Aarne sanoi ja nielaisi. Miten hän saattaisi lähteä yliopistoon, jos Katri oli kerran raskaana? Aarne kietoi kätensä Katrin ympärille.
"Kyllä me tästä selvitään.. Kunhan äiti on ensin tappanut meidät, ei meillä ole mitään pelättävää.
Katri naurahti hermostuneesti. Illalla Katri näki Signen yksin katselemassa televisiota ja tiesi tilaisuutensa tulleen.
"Kerran se vain kirpaisee.." Hän ajatteli.
"Kuule, minun pitää kertoa sinulle yksi juttu.. olen.. öhmm.. raskaana." Katri kakisteli sanat väkisin ulos kurkustaan.
"Onneksi olkoon kultaseni! Minä en edes tiennyt että sinulla oli poikaystävää! Kerro kaikki, koska te tapasitte, missä, monennellako kuulla olet..?" "Noh, tämän kuultuasi et ainakaan ole enää noin innoissasi.. Vauva on nimittäin Aarnen." Sanat purkautuivat nopeasti ulos Katrin suusta ja hänen sydämensä tykytti kuin juoksun jäljiltä.
"Siis kenen Aarnen? Tunnenko mä s..." Signe lopetti lauseen kesken ja veti terävästi henkeä. "Siis Aarnen? Meidän Aarnen? Ootko sä maannut mun pojan kanssa?" Katri nyökkäsi häpeileväisenä. "Okei.. Tää on nyt aika mielenkiintoinen tilanne.. Sulla on suhde mun 16-vuotiaan poikani kanssa.. Ja teille tulee vauva." Signen ajatukset alkoivat selvetä. Hänen ilmeensä pehmeni. "Noh, eihän se nyt niin kamala juttu ole. Toivoinkin joskus että teistä tulisi pari.. En vain uskonut sen tapahtuvat näin pian. Noh, minusta tulee mummi! Ja saa Vilmakin leikkikaverin. Mutta.." Signe epäröi hiukan. "Toivoisin ettei se estä Aarnea menesmästä yliopistoon. Toivoisin pojalle hyvää koulutusta.." "Ei tietenkään, kyllähän me pärjätään täällä. Aarne voi käydä yliopiston ja tulla sitten takaisin." Sitten tuli perheen kuopuksen aika kasvaa isommaksi tytöksi. Vilman oli aika taaperoitua. Ja Katrin avustamana hänestä kasvoikin oikein suloinen tyttö. Eräänä iltana Aarne pyysi Katrin pihalle.
"Hei. Tiedäthän sinä, että kaksoset kasvavat tänään?" Hän tiedusteli tyttöystävältään. "Tiedän. Te lähdette kai pian yliopistoon. Sinä lähdet." Katri sanoi ja katsoi Aarnea surullisena.
"Niinpä. Siksi halusinkin kysyä - tämän todistajan läsnä ollessa" Aarne taputti Katrin mahaa "Tahtoisitko.." "tulla vaimokseni?" Aarne kysyi polvistuen Katrin eteen. Katri henkäisi katkonaisesti. "Tulen, tulen, tulen!" Hän kiljaisi ja hyppäsi Aarnen kaulaan. Taisi Aarne paralle tulla tukalat paikat kun kaksi ihmistä hyppää syliin samaan aikaan. Kaksosten tosiaankin piti kasvaa. Juhliin oli tullut myös muuan nuori neito, joka sai Saulin kasvoille hurmaantuneen hymyn loihdittua. Kaunottaren nimi oli Tytti. Hän oli Aarnen koulukaveri. Tyttö aikoi lähteä Laken kakaroiden kanssa yliopistoon. Sitten kaksosetkin kasvoivat teineiksi. Saulista kasvoi hymyileväinen, ihan kohtalaisen hyvännäköinen poika.
Ja Claudiasta tuli ehkä hiukan rock-henkinen tyttönen. Varsin hyvännäköisinä säilyivät. BOJOINNGGG! Sitten saapuikin taksi hakemaan lapsoset yliopistolle. Yliopistolla Saul iski heti kyntensä samaan taloon muuttaneeseen Tyttiin. He tulivatkin hyvin toimeen.
Ei kulunut kauaakaan kun he pääsivät jo pussailemaankin.. ..Mutta seurustelemaan Tytti ei kuitenkaan ollut valmis. Saul oli murtunut hylkäyksestä, mutta ei aikonut luovuttaa. Mutta pienen.. hmm.. lämmittelyn jälkeen tyttö suostui. Myös Claudia löysi pian oman hanipalleron, tämän Atro-nimisen miehen. Atrolta Claudia sai ensimmäisen muiskunsakin. Pian he pääsivät tuulettamaan lakanoitakin. Aarnea harmitti ja nolotti vähän, kun toiset pojat rellestivät tyttöjensä kanssa ja hän vain opiskeli lastenhoitoa ja paloturvallisuutta. Mutta se kuitenkin oli hänen velvollisuutensa; hänestä tulisi lähiaikoina isä.
Sitten, eräänä iltana Saul ja Tytti tulivat Aarnen luo tärkeän näköisinä.
"Mitäs nyt?" Aarne tiedusteli.
"Noh, ensinnäkin, me ollaan menty kihloihin."
"Onneks olkoon! Tervetuloa kahlittujen miesten kerhoon" Aarne sanoi ja vinkkasi Saulille silmää.
"Ja toiseks me ollaan lähdössä." Saul sanoi veljensä piikittelystä välittämättä.
"Lähdössä?" Aarne nielaisi.
"Joo, me muutetaan omaan kämppään." Ja niin lähtivät Tytti ja Sauli kohti omaa tulevaisuuttaan. Aarne tuli pihalle vilkuttelemaan veljelleen. "Toivottavasti he tulevat onnellisiksi.." Hän ajatteli. Noin viikon kuluttua myös Claudia tuli hänen luokseen.
"Kuuleppas, isoveikka. Nyt on semmonen juttu, että myös mun täytyy lähteä täältä.. Atro on hommannut meille asunnon joen rannalta."
Ja niin myös Claudia lähti jättäen veljensä yksin taloon. Aarne tunsi olonsa yksinäiseksi. Hän oli yksinäinen siihen päivään asti, kunnes sai puhelun Katrilta.
"Hei kulta! Miten meidän perheenlisäys voi?" Hän kyseli leikkisästi, mutta säikähti kuullessaan miten rasittuneelta hänen morsiamensa kuulosti.
"Ihan hyvin.. Toivoisin vain että sinä olisit täällä. Kun vauva voi syntyä ihan koska vain ja me emme ole edes naimisissa.."
"Kuule, hyviä uutisia. Minä tulen sinne. Kokonaan, en minä viihdy täällä ollenkaan ja kaipaan sinua." "Ihanaa!"Katri kuulosti onnelliselta. "Koska sinä tulet?"
"Nyt." Sanoi Aarne, sulki puhelimen ja hymyili itsekseen. "Mitä minä edes tein täällä?" Pohdiskeli Aarne lähtiessään kampukselta. Aarne tuli takaisin Jokilaaksoon seuraavana aamuna. Kotitalonsa pihassa häntä vastaan tuli ensiksi pieni tyttö, joka näytti etäisesti tutulta. Vilma!
"Moi broidi!" Tyttö tervehti ja jatkoi matkaansa juuri saapuneeseen koulubussiin. Katri istui pelaamassa shakkia kun Aarne saapui sisälle. Hän näki sulhasensa tulon silmäkulmastaan ja hymyillen laittoi shakkinappulat pois. "Sinä tulit!" Katri naurahti ja suuteli Aarnea.
"Tottakai. Aina palveluksessanne, rouva" Aarne sanoi lausuen viimeisen sanan hitaasti ja painokkaasti saaden Katrin kikattamaan onnessaan. Katri ja Aarne päättivät mennä naimisiin saman tien, ilman suurempia seremonioita. Saanko esitellä: herra ja rouva Lake Junior. Sinä iltana koitti Katrin synnytyksen aika. Maailmaan saapui kaksi tyttövauvaa jotka saivat nimet.. jotka kerron teille ensi osassa.

Jea, vuoden ensimmäinen osa on nyt kirjoitettu. Toivottavasti piditte, minulla kyllä lähti vähän kirjoitus harhailemaan tuossa lopussa.. Ensi osassa paremmin. Ehkä. Nähdään, pallerot. <3
-Aiqsunne-.

Heippa! Nyt päätin tehdä uuden osan nopeasti, kun en edellisessä ehtinyt edes hyviä uusia vuosia teille toivottelemaan. Mutta mitäs tässä taas löpisemään, vanhojen hyvien tapojen mukaisesti osan kimppuun vaan. Mutta pahoittelen että ihan pari kuvaa tästäkin osasta ovat niitä pieniä huonoja, suurimman osan pitäisi olla kuitenkin hyviä. Sitten menoksi, te kotienne sohvaperunat.. x)

Signen aamu alkoi hyvin. Hän oli jo muutamana päivänä nähnyt varsin selkeästi, mitä 'sininen hetki' tarkoitti. Hän mietti, olisiko yö Immon kanssa tehnyt tehtävänsä, vai olisivatko ne pippurilla terästetyt mustikkaohukaiset opettaneet hänen suolistolleen, kuinka tanssitaan kongaa. Immo ei ollut aivan vaimonsa veroinen vihikoira, vaan kun Immo tarttui lapioon niin siinä saivat kyllä vesiputket kyytiä. Signelle sateli ylennyksiä tasaiseen tahtiin. Pikaruokalan vuoropäälliköstä tuli pian ravintola-apulainen. Immo puolestaan ei tuntunut millään löytävän töitä musiikkiuralta, mikä olisi hänen unelmiensa mukaista.

Signen epäilykset osuivat oikeaan; hän oli raskaana. Maha pomppasi, ja Signe hymyili ajatellessaan että pian saataisiin tepsuttelevia jalkoja taloon.

Työkaverit ovat kyllä todella hyödyllisiä! Tämä rumanaamainen kaveri raahasi taloon Signelle "ilmaisnäytteen kokeiltavaksi". Kyseinen ilmaisnäyte on taustalla näkyvä kolmen ja puolen tonnin televisio. Kuukausien kuluessa oli Signen maha kasvanut varsin jalkapallomaisiin mittoihin. Mistäs näin kauis kuva tulee? Tällä voinemme todistaa, kuinka tyhjä Signen pää on. Sitten koittikin synnytys. "Immo senkin rontti tule tänne tällä sekunnilla!" 
Hetken kuluttua Signe sai käsivarsilleen pienen pojan, joka nimettiin Aarneksi. "Kuka on isin pikku poika kuka? Iskä treenaa susta NHL-pelaajan kuules jooko.." "Odotetaanko kulta että poika oppii ensin kävelemään?" Sanoi Signe hymykare huulillaan. Vanhemmat olivat joutuneet vähän rapakuntoon. Talvinen naruhyppely oli kuitenkin hyvää liikuntaa. Kuten aikaisemmista kuvista ehkä näkyy, oli Immo Signen vaatimuksesta hankkinut silmälasit. Täytyy kyllä myöntää, että Signellä on hyvä maku. Lasit sopivat miehelle kuin nenä päähän. Vauva-aika on kuitenkin onnettoman lyhyt ja nyt valitettavasti päästäisiin näkemään taaperoajan ihanuuksia. Miten ihanan super-hyper-über suloinen Aarnesta kasvoi! Hän on oikein namupala. <3 TALVIKANSIO ************** Laken perhe nauttii talvesta: ***************************************************************** ***************************************************************** **************************************************************** **************************************************************** *************************************************************** *************************************************************** ***************************************************************
Nerokkaimmat osaavat päätellä näistä kuvista kaksi asiaa: Immo ja Signe menivät kihloihin, ja Signe on jälleen raskaana. Ruokapöydässä ollessaan Immo otti esille mieltään kaivelleen asian. "Kuules, sitten kun tuo vauva syntyy, niin, kutenvarmasti tiedätkin, tänne tulee tosi ahdasta." "Niin, mutta kuten tiedät, meillä ei ole rahaa isompaan taloon." Signen silmät välkähtivät surullisesti. "Niinpä. Siksipä minulla on ratkaisu." Immo hymyili salaperäisesti. Signe katsoi miestään kysyvänä. "Sinullahan on se ystävä, Katri?.." Eräänä yönä sitten selvisi, että Immon kierolle suunnitelmalle oli todellakin käyttöä. Signe synnytti pienen tytön, joka nimettiin Claudiaksi. Mutta eihän näillekään yksi riittänyt, vaan Claudia-parka joutui puoliunisen isänsä syliin ja äiti jatkoi pullauttamista. Claudian seuraksi pullahti Saul-niminen poika. Nyt kun kaikkia luultavasti ainakin jossain määrin kiinnostaa tietää, että mikä se Immon suuri suunnitelma oikein on. No, seuraavana aamuna Signe soitti Katrin käymään, ja samalla tiedusteli, kiinnostaísiko Katria muutta heidän taloonsa. Katri suostui, ja toi mukavat 17 000§ mukanaan. Kaiken lisäksi Katri paljastui perhetavoitteiseksi ja erittäin lapsirakkaaksi. Pikku Aarne pääsi heti leikkimään. Ja Katrin rahoilla talosta kunnostettiin isompi. Katrin apu yksinään ei kuitenkaan riittänyt, vaan lisäksi palkattiin hovimestari. Sitten tulikin pienen Aarnen aika kasvaa lapseksi. (JESS JESS JESS!) Ihan suoraan sanottuna näin söpöä simiä en ole ikinä nähnyt! Voi elämän kevät kuinka SÖPÖ! Signe päätti muuttaa tyyliään aikuismaisemmaksi nyt, kun hän oli kolmen lapsen äiti. Signen yllätykseksi hän sai tietää olevansa jälleen raskaana. Häntä kyllä vähän epäilytti; kaksosetkin olivat vielä kovin pieniä. Jaksaisiko hän kolmen, pahassa tapauksessa nejän lapsen kanssa? Mutta eivät kaksosetkaan kovin pitkään vauvoina säilyneet, vaan pian tuli heidänkin taaperoitumisaikansa. (Voi ei.) Signe oli todella turhautunut. Hänen piti huolehtia neljästä lapsesta ja itsestään. Lisäksi työasioita piti hoitaa, opiskella, siivota ja kokata kun hovimestari oli poissa.. Hänen oli pakko myöntää, että inhosi raskaana olemista. Ennen hän oli aina nauttinut siitä. Mutta miten hän voisi rakastaa tätä vauvaa sen synnyttyä, jos hän nyt jo inhosi sitä? Niinpä Signe joutui tekemään suuren päätöksen. "Abortti?"Sanoi Immo epäileväisenä. "Oletko sinä nyt ihan varmasti harkin-" "Olen tarpeeksi monta kertaa selittänyt sinulle syyni. Eivätkö ne sinusta riitä?" Signe sanoi itku kurkussa. Immo hymyili. "Totta kai riittävät. Onhan meillä jo kolme ihanaa lasta. Minä lupaan tukea sinua, ihan mitä sitten teetkin." "Ehkä sitten, kun kaksoset ovat isompia, voimme hankkia vielä yhden lapsen.." Kuiskasi Signe hiljaa Immon korvaan. "Oletko ihan varma?" Immo kysyi vielä autossa. "Olen", sanoi Signe hymyillen surullisesti. Kotiin palattuaan Immo halasi Signeä. "Noh, nythän se on tehty.." Signe nyyhkäisi hiljaa. "Se oli kaikkien parhaaksi. Nythän me voisimme mennä pian naimisiin." Hänen miehensä lohdutti vielä. Nyt Signenkin huulille hiipi varovainen hymy. "Se on kyllä totta." Laken perheessä elämä jatkui. Nyt voinenkin taas hehkuttaa Aarnen täydellisyyttä. Aarne auttoi hovimestaria kotitöissä koko ajan. Hän sai kympin todistuksen koulussa. ja olisittepa nähneet ilmeeni kun näin paljonko pojalla oli ruoanlaittopisteitä! Hän oli onnistunut kahdessa päivässä, telkkaria tuijottamalla, hankkimaan kahdeksan ruoanlaittopistettä ilman että minä huomasin mitään! Oli pakko myöntää että Katrilla oli melko mielenkiintopinen tapa hyvästellä työkaverinsa. Toisaalta, tämä työkaveri oli juuri lupautunut pyytämään hanen pomoaan suurentamaan hänen palkkaansa. Aarne oli oikea isinpoika, vaikka olikin kertonut ettei halua NHL-pelaajaksi. Immo oli mököttänyt tunnin, mutta sanonut sitten että olympiavoittaja kelpaa yhtä hyvin. Aika kului kuin siivillä, ja pian tuli kaksostenkin aika kasvaa lapsiksi. (Nyt päästiin taaperoista!) Heistäkin tuli älyttömän suloisia! Mikä näitä lapsia vaivaa kun kaikki on niin suloisia!? Claudia oli tietenkin mennyt heti äidin meikkipussille sorkkimaan. Synttäreiden kunniaksi pihalle rakennettiin iso leikkikenttä. Nyt taitaakin tulla kaikille lapsille urheilustipendit, kun niin kiipeilevät tuolla. :) Ai niin! Mainitsiko jo, että Immo oli kuin olikin sitten saanut sen työn musiikkialalta, ja ylennyksiäkin runsain miton. Hän on nyt kesäleirin musiikinopettaja. Ja Signe on sivumennen sanoen Apulaiskokki. Ja Aarne tuli oikein hyvin toimeen Katrin kanssa. Mahtaako poika jo kaavailla naisesta vaimoa itselleen.. "Kuules kulta.." Sanoi Signe eräänä yönä ennen nukkumaan menoa. "muistatko kun silloin sanoin, että voisimme hommata vielä yhden lapsen kun kaksoset ovat isompia?" "Muistan kyllä. Kuinka niin?" Immo vastasi. "No, he ovat nyt isompia..." "Oletko varma? Oikeastiko?" Immo sanoi ja hänen simänsä alkoivat tuikkia. "Ihan oikeasti."

Nonniin, nyt on päivän hyvä työ tehty! Nytten vaan mässäämään perunasalaatteja ja nakkeja ja ranskiksia ja mitä vielä. Älä syö liian paljon karkkia, ja muista pestä hampaat!

                                        HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2009!!!!
                                                       ~Aiqsu~

Tervetuloa lukemaan.. hmm.. kolmatta LC:täni! Toivottavasti nautitte. Ensimmäinen osa on aika lyhyt, mutta lupaan teille jatkoa aika pian. Mutta lisää löpinöitä lopussa, nyt mentiin..

Kukas pirteä pimu se siinä on? No, saanko esitellä teille: Signe Lake, Laken suvun perustajatar. Signestä voin kertoa sen verran, että hän on suosiotavoitteinen rapu, jonka miehen tulee olla vaaleahiuksinen ja käyttää silmälaseja. Partasuut eivät ole Signen mieleen. Signe muutti pieneen taloon Jokilaaksossa, vähän asutussa naapurustussa, jonka läpi virtaa joki.
Tässä puolet Signen valtavan suuresta talosta: lämpimän värinen keittiö-ruokasali-makuuhuone.
Ja tässä toinen puoli Signen asunnosta, olohuone-kylpyhuone. Kylpyamme on talon arvokkain esine.

Kylpyammettahan Signe heti riensikin kokeilemaan.

Ensimmäinen ihminen, jonka Signe tapasi Jokilaaksossa oli posteljooni-poika, joka valitettavasti osoittautui hiukan epäammattimaiseksi; hänen katseensa tahtoi riistäytyä hiukan Signen kasvojen alapuolelle. "Hei! Mä olen täällä ylhäällä!" Signe kivahti. "Huhhuh", hän ajatteli pojan mentyä, "toivottavasti koko naapurusto ei ole yhtä törkeä kuin tuo poika!"
Jotain hyötyä pojan vierailusta kuitenkin oli; hän toi Signelle sanomalehden, jonka työnhakuosastolla oli heti ensimmäisenä tiskaajan paikka vapaana. Siitähän Signe riemastui; hänen suurin haaveensa oli päästä koko maailman tuntemaksi kokiksi.      
Sen jälkeen hän päätti alkaa hyppimään hyppynarua. Jonkin aikaa Signe hyppi riemuissaan kuin pikkulapsi, mutta.. "Auts! Voi ei! Korko katkes!" Tyttö voihki.

Pian Signen pihalle saapasteli kolme ihmistä. Ensin Signe säikähti; hän pelkäsi paikalle tulleen pahamaineisen jengin, josta oli kuullut: siihen kuului kuulemma kaksi rumaa miestä joiden nenät täyttivät puolet talosta, ja ruma naakannäiköinen nainen. Mutta ei, nämä naapurit olivat eri maata. Joukossa oli kylläkin kaksi rumaa miestä, mutta yksi aivan JÄRJETTÖMÄN kaunis nainen. Erittäin sopivaa seuraa Signen mahdollisille tuleville pojille!     
  
Katri Kaareksi itsensä esitellyt nainen tuli puristamaan Signen kättä ja halaamaan tätä. Signe oli mielissään: naapuruston ihmisistä ainakin osa näytti olevan lämminhenkisiä ja mukavia. Katri ainakin oli, ja naisista tuli nopeasti hyviä ystäviä.    
Pian koittikin Signen ensimmäinen työpäivä, ja illalla sieltä palatessaan oli Signellä takataskussa ylennys pikaruokalan kassatytöksi ja mukavasti ylimääräistä rahaa.

Rahoilla hankittiin parempi jääkaappi ja uuni. Uusien hankitojen avulla päätti Signe todistaa kokinlahjansa tekemällä pipareita, mutta jokin meni kuitenkin pieleen. "Ai siis sadassa asteessa? Taisin pistää vahingossa tuhanteen asteeseen.." Jos Julkkiskokiksi mielit, suosittelen lukemaan keittokirjaa hiukan huolellisemmin.                                         
Rahaa ei ylennyksestä huolimatta tullut mitenkään liikaa, ja käteisen puutteessa päätti Signe katsastaa, löytyisikö hänen tonttinsa maaperästä jotakin myyntiin kelpaavaa.
  
Ihme kyllä löytyi! Signe onnistui kaivamaan esiin vanhan kulhon, josta saikin ruhtinaalliset kolme ja puolisataa simolenia rahaa. Aika hyvin, että juuri oikeasta kohtaa osasi kaivaa.. Signe olisi aarre SimCityn historiantutkijayhdistykselle.

Jonkin ajan kuluttua alkoi Signestä tuntua, että hän kaipailisi jo perhettä ympärilleen. Siispä tyttö päätti ottaa itseään niskasta kiinni ja lähteä miesjahtiin kaupungille. "Nyt menoksi ja kimppuun kuin sika limppuun!"                                                 
Saapuessaan Ykkösmesta nimiseen yökerhoon Signe katseli ympärilleen, kunnes tunsi jonkun tuijottavan itseään. Hän käännähti nopeasti, siltä varalta että joku epämiellyttävä pappa lepuuttaisi silmäänsä itsessään.                                           
Mutta se, mitä Signe kääntyessään näki, ei ollut epämiellyttävää, eikä sillä kyllä ollut mitään tekemistä pappojen kanssa. Signen sydän oli pysähtyä, kun hän näki vaalean, komean miehen seisomassa baaritiskin takana.                                    
Miehen nimi oli Immo Mäkinen. Hänellä oli ihanat vaaleat hiukset eikä onneksi edes partaa! "Silmälaseja vaille täydellinen", ajatteli Signe onnessaan.

Signe ei vain tainnut olla ainoa, joka oli iskenyt silmänsä tähän vaaleaan komistukseen. Kilpakosijaksi näytti tulleen ruova Kurjenkaula, joka tuijotteli baaritiskiltä Immoa varsin avoimesti.

Mutta ei mummelista tainnut löytyä vastasta viehättävälle Signelle, ei ainakaan Immon ilmeestä päätellen tämän katsoessa Signeä.                           

Immo ja Signe tulivatkin oikein hyvin toimeen, ja jonkin ajan kuluttua Signe poistui yökerhosta Immon puhelinnumero (ja mahdollisesti myös sydän) taskussaan.

Signellä oli muutamia ystäviä, ja hän suosiotavoitteisena luonnollisesti rakasti heidän vierailujaan. Ainut huono puoli niissä oli se, että he täyttivät Signen talon vähäiset tilat perhospurkeillaan.

Eräänä päivänä Immo sitten soitti, ja Signe, vaikkakin raivostuneena kun hänen kauneusunensa keskeytettiin, riensi innoissaan vastaamaan. Mies kutsui hänet treffeille Rakkauden viemää- sokkelolle kello 17. Signe suostui mielellään.                   
Taksissa istuessaan Signe sai puhelun Immolta. "Missä sinä oikein olit!?" Mies tiukkasi, ja hänen äänensä kuulosti kummallisen katkeralta ja pettyneeltä. "Odotin sinua kaksi tuntia, etkä sinä tullut! En voi uskoa että teit minulle oharit! Luulin sinua erilaiseksi! Älä soita minulle enää koskaan!" Sen sanottuaan Immo löi Signelle luurin korvaan.                              
Immon sanat viilsivät Signen sydäntä kuin tikari. Hän tajusi kyllä virheensä. Immo oli sanonut kello seitsemänTOISTA, kun taas Signe parka oli huolimattomasti ajatellut ajankohdan seitsemäksi. Signe ei aikonut kuitenkaan luovuttaa; hän aikoi etsiä Immon käsiinsä. Koska mies ei suostunut puhumaan hänelle puhelimessa, päätti Signe mennä ainoaan paikkaan mistä mies voisi löytyä.

Ja sieltähän Immo löytyi, mies seisoi baaritiskin takana Ykkösmestassa, aivan kuin edelliselläkin kerralla.

Signen nähdessään Immo käänsi katseensa pois, mutta Signe käveli itsepäisesti hänen luokseen.

"Kuuleppas" hän aloitti, "tiedän että suutuit kun en tullut sinne sokkelolle tänään, mutta se ei todellakaan johtunut siitä etten olisi halunnut.." Ja lievän häpeäntunteen valtaamana selitti Signe koko jutun loppuun asti. Kertomuksen loputtua Immo katsoi häntä vihdoinkin silmiin. "Hyvä on." Sitten hän hymyili pienesti.

"Anna anteeksi" Signe sanoi vielä ja sipaisi Immon poskea kädellään. "Tietysti annan, " sanoi toinen tarttuen Signen käteen. "Sehän oli vahinko." Ja hetken kuluttua nuoret olivat jo matkalla kohti Signen kotia.

Kotiin päästyään Signe ei enää pelännyt Immon olevan hänelle vihainen, vaan uskalsi jo suudella miestä varovasti.

Pikkuisen pusuttelumaratonin jälkeen Immo tarttui Signen käsiin. "Hmm.. saisinko minä jäädä tänne yöksi? En minä muuten, muttakun riitelin kämppäkaverini kanssa ja hän heittää minut ulos jos menen kotiin.." Hän sopotti.

"Jää ikuisesti" sanoi Signe, joka hymyili koska oli myöskin huomannut jutussa olevan pientä selityksen makua. Hetken kuluttua saapui paikalle supertyömiesryhmä joka teki tunnissa nuorelle parille isomman asunnon. (Tiedetään, todella aitoa.)

Seuraavana aamuna Signe heräsi onnellisena Immon kainalosta.

Voi kamala! Nyt kyllä tulee satikutia Aiqsutädille kun noin pahasti olen mokannut. x( En mä ollenkaan tajunnut tarkistaa että kuvat on isoimmalla koolla sen viimesen lisäosan jälkeen! :O Lupaan teille pian uuden osan, jossa on _isoja_ kuvia! Kommenttia, hanit! <3:Aiqsu