Tervetuloa lukemaan.. hmm.. kolmatta LC:täni! Toivottavasti nautitte. Ensimmäinen osa on aika lyhyt, mutta lupaan teille jatkoa aika pian. Mutta lisää löpinöitä lopussa, nyt mentiin..
Photobucket
Kukas pirteä pimu se siinä on? No, saanko esitellä teille: Signe Lake, Laken suvun perustajatar. Signestä voin kertoa sen verran, että hän on suosiotavoitteinen rapu, jonka miehen tulee olla vaaleahiuksinen ja käyttää silmälaseja. Partasuut eivät ole Signen mieleen. Signe muutti pieneen taloon Jokilaaksossa, vähän asutussa naapurustussa, jonka läpi virtaa joki. Photobucket
Tässä puolet Signen valtavan suuresta talosta: lämpimän värinen keittiö-ruokasali-makuuhuone. Photobucket
Ja tässä toinen puoli Signen asunnosta, olohuone-kylpyhuone. Kylpyamme on talon arvokkain esine.
Photobucket
Kylpyammettahan Signe heti riensikin kokeilemaan.
Photobucket
Ensimmäinen ihminen, jonka Signe tapasi Jokilaaksossa oli posteljooni-poika, joka valitettavasti osoittautui hiukan epäammattimaiseksi; hänen katseensa tahtoi riistäytyä hiukan Signen kasvojen alapuolelle. "Hei! Mä olen täällä ylhäällä!" Signe kivahti. "Huhhuh", hän ajatteli pojan mentyä, "toivottavasti koko naapurusto ei ole yhtä törkeä kuin tuo poika!" Photobucket
Jotain hyötyä pojan vierailusta kuitenkin oli; hän toi Signelle sanomalehden, jonka työnhakuosastolla oli heti ensimmäisenä tiskaajan paikka vapaana. Siitähän Signe riemastui; hänen suurin haaveensa oli päästä koko maailman tuntemaksi kokiksi.      Photobucket
Sen jälkeen hän päätti alkaa hyppimään hyppynarua. Jonkin aikaa Signe hyppi riemuissaan kuin pikkulapsi, mutta.. "Auts! Voi ei! Korko katkes!" Tyttö voihki.
Photobucket
Pian Signen pihalle saapasteli kolme ihmistä. Ensin Signe säikähti; hän pelkäsi paikalle tulleen pahamaineisen jengin, josta oli kuullut: siihen kuului kuulemma kaksi rumaa miestä joiden nenät täyttivät puolet talosta, ja ruma naakannäiköinen nainen. Mutta ei, nämä naapurit olivat eri maata. Joukossa oli kylläkin kaksi rumaa miestä, mutta yksi aivan JÄRJETTÖMÄN kaunis nainen. Erittäin sopivaa seuraa Signen mahdollisille tuleville pojille!     
Photobucket  
Katri Kaareksi itsensä esitellyt nainen tuli puristamaan Signen kättä ja halaamaan tätä. Signe oli mielissään: naapuruston ihmisistä ainakin osa näytti olevan lämminhenkisiä ja mukavia. Katri ainakin oli, ja naisista tuli nopeasti hyviä ystäviä.    Photobucket
Pian koittikin Signen ensimmäinen työpäivä, ja illalla sieltä palatessaan oli Signellä takataskussa ylennys pikaruokalan kassatytöksi ja mukavasti ylimääräistä rahaa.
Photobucket
Rahoilla hankittiin parempi jääkaappi ja uuni. Uusien hankitojen avulla päätti Signe todistaa kokinlahjansa tekemällä pipareita, mutta jokin meni kuitenkin pieleen. "Ai siis sadassa asteessa? Taisin pistää vahingossa tuhanteen asteeseen.." Jos Julkkiskokiksi mielit, suosittelen lukemaan keittokirjaa hiukan huolellisemmin.                                         Photobucket
Rahaa ei ylennyksestä huolimatta tullut mitenkään liikaa, ja käteisen puutteessa päätti Signe katsastaa, löytyisikö hänen tonttinsa maaperästä jotakin myyntiin kelpaavaa.
Photobucket  
Ihme kyllä löytyi! Signe onnistui kaivamaan esiin vanhan kulhon, josta saikin ruhtinaalliset kolme ja puolisataa simolenia rahaa. Aika hyvin, että juuri oikeasta kohtaa osasi kaivaa.. Signe olisi aarre SimCityn historiantutkijayhdistykselle.
Photobucket
Jonkin ajan kuluttua alkoi Signestä tuntua, että hän kaipailisi jo perhettä ympärilleen. Siispä tyttö päätti ottaa itseään niskasta kiinni ja lähteä miesjahtiin kaupungille. "Nyt menoksi ja kimppuun kuin sika limppuun!"                                                 Photobucket
Saapuessaan Ykkösmesta nimiseen yökerhoon Signe katseli ympärilleen, kunnes tunsi jonkun tuijottavan itseään. Hän käännähti nopeasti, siltä varalta että joku epämiellyttävä pappa lepuuttaisi silmäänsä itsessään.                                           Photobucket
Mutta se, mitä Signe kääntyessään näki, ei ollut epämiellyttävää, eikä sillä kyllä ollut mitään tekemistä pappojen kanssa. Signen sydän oli pysähtyä, kun hän näki vaalean, komean miehen seisomassa baaritiskin takana.                                    Photobucket
Miehen nimi oli Immo Mäkinen. Hänellä oli ihanat vaaleat hiukset eikä onneksi edes partaa! "Silmälaseja vaille täydellinen", ajatteli Signe onnessaan.
Photobucket
Signe ei vain tainnut olla ainoa, joka oli iskenyt silmänsä tähän vaaleaan komistukseen. Kilpakosijaksi näytti tulleen ruova Kurjenkaula, joka tuijotteli baaritiskiltä Immoa varsin avoimesti.
Photobucket
Mutta ei mummelista tainnut löytyä vastasta viehättävälle Signelle, ei ainakaan Immon ilmeestä päätellen tämän katsoessa Signeä.                           
Photobucket
Immo ja Signe tulivatkin oikein hyvin toimeen, ja jonkin ajan kuluttua Signe poistui yökerhosta Immon puhelinnumero (ja mahdollisesti myös sydän) taskussaan.
Photobucket
Signellä oli muutamia ystäviä, ja hän suosiotavoitteisena luonnollisesti rakasti heidän vierailujaan. Ainut huono puoli niissä oli se, että he täyttivät Signen talon vähäiset tilat perhospurkeillaan.
Photobucket
Eräänä päivänä Immo sitten soitti, ja Signe, vaikkakin raivostuneena kun hänen kauneusunensa keskeytettiin, riensi innoissaan vastaamaan. Mies kutsui hänet treffeille Rakkauden viemää- sokkelolle kello 17. Signe suostui mielellään.                   Photobucket
Taksissa istuessaan Signe sai puhelun Immolta. "Missä sinä oikein olit!?" Mies tiukkasi, ja hänen äänensä kuulosti kummallisen katkeralta ja pettyneeltä. "Odotin sinua kaksi tuntia, etkä sinä tullut! En voi uskoa että teit minulle oharit! Luulin sinua erilaiseksi! Älä soita minulle enää koskaan!" Sen sanottuaan Immo löi Signelle luurin korvaan.                              Photobucket
Immon sanat viilsivät Signen sydäntä kuin tikari. Hän tajusi kyllä virheensä. Immo oli sanonut kello seitsemänTOISTA, kun taas Signe parka oli huolimattomasti ajatellut ajankohdan seitsemäksi. Signe ei aikonut kuitenkaan luovuttaa; hän aikoi etsiä Immon käsiinsä. Koska mies ei suostunut puhumaan hänelle puhelimessa, päätti Signe mennä ainoaan paikkaan mistä mies voisi löytyä.
Photobucket
Ja sieltähän Immo löytyi, mies seisoi baaritiskin takana Ykkösmestassa, aivan kuin edelliselläkin kerralla.
Photobucket
Signen nähdessään Immo käänsi katseensa pois, mutta Signe käveli itsepäisesti hänen luokseen.
Photobucket
"Kuuleppas" hän aloitti, "tiedän että suutuit kun en tullut sinne sokkelolle tänään, mutta se ei todellakaan johtunut siitä etten olisi halunnut.." Ja lievän häpeäntunteen valtaamana selitti Signe koko jutun loppuun asti. Kertomuksen loputtua Immo katsoi häntä vihdoinkin silmiin. "Hyvä on." Sitten hän hymyili pienesti.
Photobucket
"Anna anteeksi" Signe sanoi vielä ja sipaisi Immon poskea kädellään. "Tietysti annan, " sanoi toinen tarttuen Signen käteen. "Sehän oli vahinko." Ja hetken kuluttua nuoret olivat jo matkalla kohti Signen kotia.
Photobucket
Kotiin päästyään Signe ei enää pelännyt Immon olevan hänelle vihainen, vaan uskalsi jo suudella miestä varovasti.
Photobucket
Pikkuisen pusuttelumaratonin jälkeen Immo tarttui Signen käsiin. "Hmm.. saisinko minä jäädä tänne yöksi? En minä muuten, muttakun riitelin kämppäkaverini kanssa ja hän heittää minut ulos jos menen kotiin.." Hän sopotti.
Photobucket
"Jää ikuisesti" sanoi Signe, joka hymyili koska oli myöskin huomannut jutussa olevan pientä selityksen makua. Hetken kuluttua saapui paikalle supertyömiesryhmä joka teki tunnissa nuorelle parille isomman asunnon. (Tiedetään, todella aitoa.)
Photobucket
Seuraavana aamuna Signe heräsi onnellisena Immon kainalosta.

Voi kamala! Nyt kyllä tulee satikutia Aiqsutädille kun noin pahasti olen mokannut. x( En mä ollenkaan tajunnut tarkistaa että kuvat on isoimmalla koolla sen viimesen lisäosan jälkeen! :O Lupaan teille pian uuden osan, jossa on _isoja_ kuvia! Kommenttia, hanit! <3:Aiqsu