Heipparallallallallaa! Nyt kun ollaan päästy vauhtiin niin väsätäänpäs näitä osia ihan vaikka uuden vuoden kunniaksi. Toivottavasti kukaan ei syönyt raketteja eikä ampunut nakkeja taivaalle. Ja osa 3 juustokuorrutteella tulee tässä.
Signen ja Immon päätös hankkia vielä yksi lapsi oli toteutunut; Signen maha oli kasvanut. tällä kertaa tulevaisuus näytti valoisammalta, koska vauvoja tulisi olemaan vain yksi ja Katri, hovimestari ja pian kasvava Aarne vanhempien apuna. Kaksoset treenasivat ahkerasti, sillä kumpikin halusi saada urheilustipendin yliopistoon. Kiipeilyteli olikin käytössä ahkerasti, ja vanhemmat saivat aina repiä lapsensa irti siitä läksyjä tekemään. Pian kasvavasta Aarnesta puheen ollen.. Pojan synttärit koittivat, ja Aarnen tuli aika venähtää miehen mittoihin. Ei kyllä rumaksi voi kehua. Aikas moinen hottis vai mitä tuumaatte? :) Aarne meni käymään Katrin huoneessa etsimässä kadonneita kalsareitaan. Katri oli paikalla, ja Aarne sai häneltä halin onnitteluksi kasvun johdosta. Kaikki kalsarit katosivat Aarnen mielestä valonnopeudella, kun hyvännäköinen nainen halasi häntä. Yht'äkkiä Aarne tunsi olevansa korviaan myöten ihastunut Katriin. Signe halusi että hän ja Immo olisivat naimisissa kun uusi vauva syntyisi. Siksi häät päätettiin pitää pienimuotoisesti takapihalla. Signe lipui ensimmäisenä paikalle ei-niin-pienimuotoisen mahansa kanssa. Kun Immokin sai raahauduttua paikalle, niin seremonia saattoi alkaa. Pariskunta lausui itse keksimänsä häävalat Katrin ja Claudian vollottaessa suureleisesti katsomossa.
Ja niin he saivat toisensa. :) Kiipeilytelinettä saattoi käyttää paljoon muuhunkin kuin kiipeilyyn. Tässäkin meidän kultapoikamme Aarne poseeraa niin komiasti. :) En muuten tainnut kertoa teille pojasta mitään? Hänellä on perhetavoite, ja pitää punatukkaisista meikkaavista naisista. Kuka tulee mieleen? Niinpä, Katri. Aarne oli ottanut salaiseksi tehtäväkseen saada tämä hurmaava nainen omakseen. Katri oli ensin hiukan hermostunut ja hämmentynyt 'pikkupojan' huomionosoituksista, mutta toisaalta tunsi myös vetoa tätä kohtaan. Sitten koitti Signen toivottavasti viimeisen synnytyksen aika. "Ööh, kuuleko kukaan..?" "ÄÄÄÄÄAAARRRGGGGHHHHH!" Signe huusi ja tunki peffansa ovesta läpi.
"Äiti! Äiti, mitä tapahtuu? Sattuuko sua? Pitääkö soittaa ambulanssi tai palokunta tai poliisi tai kierrätyskeskus tai joku.."
"Lopeta hölötys ja hae isäsi tai Katri jooko?!" Signe irvisteli. Aarne ja Katri saapuivat paikalle ja pian joukossa oli myös uusi vauva.
"Menetkös veikan syliin.." Signe sanoi voipuneena mutta onnellisena. Lapsirakkaana poikana Aane otti vauvan syliinsä. "Katso nyt kuinka suloinen hän on.." Aarne sanoi hymyillen hellästi ja ojensi uuden pikkusiskonsa Katrille.
Katrikin hymyili. "Sanoiko äitisi mikä hänen nimekseen tulee?"
"Hänestä tulee Vilma. Vilma Lake."
Vähän myöhemmin Katri tuli Aarnen huoneeseen väännellen käsiään silmin nähden hermostuneena. "Kuule Aarne, sä olet aika outo tyyppi." Hän totesi.
"Kuinka niin?" Aarne vastasi sydän pamppaillen.
"No, kauhean moni sinun ikäinen poika ei tykkää vauvoista" Katri hymyili. "Tai he eivät ainakaan myönnä sitä."
"No, minun mielestä vauvat ovat tosi suloisia. Ei siinä ole mitään häpeämistä että niistä pitää."
"Niin, ei minustakaan. Ja siksi sinäkin olet niin suloinen, siis siksi kun tykkäät niistä."
Ja yhtäkkiä Aarne tajusi suutelevansa Katria. Hän oli jo varma, että rakasti Katria ja nautti siitä että tämäkin piti hänestä niin paljon että suuteli häntä.
"Aarne?" Katri kysyi. "Pidätkö sinä minusta, vaikka olen sinua niin paljon vanhempi?"
"No mitäs luulet?" Kysyi Aarne, ja molemmat nauroivat suudemien seasta. Ja Signe taisi onnistua sytyttämään Laken perheen ensimmäisen tulipalon. Ihme juttu että vasta nyt syttyy palo. Mutta toisaalta, eihän hovimestari koskaan polta ruokia. Aarne ja Katri olivat alkaneet tapailla salaa milloin missäkin talon kolkassa. Eräänä iltana kun he tapasivat ulkona talon nurkalla, he äkkäsivät ulkona tyhjänä nököttävän auton.
"Ajatteletko samaa kuin minä.." Autossa Aarne ja Katri viettivät pitkan aikaa, ja ajan kuluessa vaatteet ikäänkuin katosivat heidän päältään.. Muutaman kuukauden kuluttua siitä päivästä Katri tunsi potkaisun mahassaan. Hän arvasi kyllä heti mistä oli kyse.. Ei hänellä pahoinvointia ollut, mutta menkat olivat pahemman kerran myöhässä ja häntä väsytti.. "Ei herranjumala.. Miten minä selitän Signelle? Tai edes Aarnelle?" Katrin oli kuitenkin pakko kertoa. Hän raahasi Aarnen tämän huoneeseen ja kertoi pojalle tilanteen. "Raskaana?" Aarne sanoi ja nielaisi. Miten hän saattaisi lähteä yliopistoon, jos Katri oli kerran raskaana? Aarne kietoi kätensä Katrin ympärille.
"Kyllä me tästä selvitään.. Kunhan äiti on ensin tappanut meidät, ei meillä ole mitään pelättävää.
Katri naurahti hermostuneesti. Illalla Katri näki Signen yksin katselemassa televisiota ja tiesi tilaisuutensa tulleen.
"Kerran se vain kirpaisee.." Hän ajatteli.
"Kuule, minun pitää kertoa sinulle yksi juttu.. olen.. öhmm.. raskaana." Katri kakisteli sanat väkisin ulos kurkustaan.
"Onneksi olkoon kultaseni! Minä en edes tiennyt että sinulla oli poikaystävää! Kerro kaikki, koska te tapasitte, missä, monennellako kuulla olet..?" "Noh, tämän kuultuasi et ainakaan ole enää noin innoissasi.. Vauva on nimittäin Aarnen." Sanat purkautuivat nopeasti ulos Katrin suusta ja hänen sydämensä tykytti kuin juoksun jäljiltä.
"Siis kenen Aarnen? Tunnenko mä s..." Signe lopetti lauseen kesken ja veti terävästi henkeä. "Siis Aarnen? Meidän Aarnen? Ootko sä maannut mun pojan kanssa?" Katri nyökkäsi häpeileväisenä. "Okei.. Tää on nyt aika mielenkiintoinen tilanne.. Sulla on suhde mun 16-vuotiaan poikani kanssa.. Ja teille tulee vauva." Signen ajatukset alkoivat selvetä. Hänen ilmeensä pehmeni. "Noh, eihän se nyt niin kamala juttu ole. Toivoinkin joskus että teistä tulisi pari.. En vain uskonut sen tapahtuvat näin pian. Noh, minusta tulee mummi! Ja saa Vilmakin leikkikaverin. Mutta.." Signe epäröi hiukan. "Toivoisin ettei se estä Aarnea menesmästä yliopistoon. Toivoisin pojalle hyvää koulutusta.." "Ei tietenkään, kyllähän me pärjätään täällä. Aarne voi käydä yliopiston ja tulla sitten takaisin." Sitten tuli perheen kuopuksen aika kasvaa isommaksi tytöksi. Vilman oli aika taaperoitua. Ja Katrin avustamana hänestä kasvoikin oikein suloinen tyttö. Eräänä iltana Aarne pyysi Katrin pihalle.
"Hei. Tiedäthän sinä, että kaksoset kasvavat tänään?" Hän tiedusteli tyttöystävältään. "Tiedän. Te lähdette kai pian yliopistoon. Sinä lähdet." Katri sanoi ja katsoi Aarnea surullisena.
"Niinpä. Siksi halusinkin kysyä - tämän todistajan läsnä ollessa" Aarne taputti Katrin mahaa "Tahtoisitko.." "tulla vaimokseni?" Aarne kysyi polvistuen Katrin eteen. Katri henkäisi katkonaisesti. "Tulen, tulen, tulen!" Hän kiljaisi ja hyppäsi Aarnen kaulaan. Taisi Aarne paralle tulla tukalat paikat kun kaksi ihmistä hyppää syliin samaan aikaan. Kaksosten tosiaankin piti kasvaa. Juhliin oli tullut myös muuan nuori neito, joka sai Saulin kasvoille hurmaantuneen hymyn loihdittua. Kaunottaren nimi oli Tytti. Hän oli Aarnen koulukaveri. Tyttö aikoi lähteä Laken kakaroiden kanssa yliopistoon. Sitten kaksosetkin kasvoivat teineiksi. Saulista kasvoi hymyileväinen, ihan kohtalaisen hyvännäköinen poika.
Ja Claudiasta tuli ehkä hiukan rock-henkinen tyttönen. Varsin hyvännäköisinä säilyivät. BOJOINNGGG! Sitten saapuikin taksi hakemaan lapsoset yliopistolle. Yliopistolla Saul iski heti kyntensä samaan taloon muuttaneeseen Tyttiin. He tulivatkin hyvin toimeen.
Ei kulunut kauaakaan kun he pääsivät jo pussailemaankin.. ..Mutta seurustelemaan Tytti ei kuitenkaan ollut valmis. Saul oli murtunut hylkäyksestä, mutta ei aikonut luovuttaa. Mutta pienen.. hmm.. lämmittelyn jälkeen tyttö suostui. Myös Claudia löysi pian oman hanipalleron, tämän Atro-nimisen miehen. Atrolta Claudia sai ensimmäisen muiskunsakin. Pian he pääsivät tuulettamaan lakanoitakin. Aarnea harmitti ja nolotti vähän, kun toiset pojat rellestivät tyttöjensä kanssa ja hän vain opiskeli lastenhoitoa ja paloturvallisuutta. Mutta se kuitenkin oli hänen velvollisuutensa; hänestä tulisi lähiaikoina isä.
Sitten, eräänä iltana Saul ja Tytti tulivat Aarnen luo tärkeän näköisinä.
"Mitäs nyt?" Aarne tiedusteli.
"Noh, ensinnäkin, me ollaan menty kihloihin."
"Onneks olkoon! Tervetuloa kahlittujen miesten kerhoon" Aarne sanoi ja vinkkasi Saulille silmää.
"Ja toiseks me ollaan lähdössä." Saul sanoi veljensä piikittelystä välittämättä.
"Lähdössä?" Aarne nielaisi.
"Joo, me muutetaan omaan kämppään." Ja niin lähtivät Tytti ja Sauli kohti omaa tulevaisuuttaan. Aarne tuli pihalle vilkuttelemaan veljelleen. "Toivottavasti he tulevat onnellisiksi.." Hän ajatteli. Noin viikon kuluttua myös Claudia tuli hänen luokseen.
"Kuuleppas, isoveikka. Nyt on semmonen juttu, että myös mun täytyy lähteä täältä.. Atro on hommannut meille asunnon joen rannalta."
Ja niin myös Claudia lähti jättäen veljensä yksin taloon. Aarne tunsi olonsa yksinäiseksi. Hän oli yksinäinen siihen päivään asti, kunnes sai puhelun Katrilta.
"Hei kulta! Miten meidän perheenlisäys voi?" Hän kyseli leikkisästi, mutta säikähti kuullessaan miten rasittuneelta hänen morsiamensa kuulosti.
"Ihan hyvin.. Toivoisin vain että sinä olisit täällä. Kun vauva voi syntyä ihan koska vain ja me emme ole edes naimisissa.."
"Kuule, hyviä uutisia. Minä tulen sinne. Kokonaan, en minä viihdy täällä ollenkaan ja kaipaan sinua." "Ihanaa!"Katri kuulosti onnelliselta. "Koska sinä tulet?"
"Nyt." Sanoi Aarne, sulki puhelimen ja hymyili itsekseen. "Mitä minä edes tein täällä?" Pohdiskeli Aarne lähtiessään kampukselta. Aarne tuli takaisin Jokilaaksoon seuraavana aamuna. Kotitalonsa pihassa häntä vastaan tuli ensiksi pieni tyttö, joka näytti etäisesti tutulta. Vilma!
"Moi broidi!" Tyttö tervehti ja jatkoi matkaansa juuri saapuneeseen koulubussiin. Katri istui pelaamassa shakkia kun Aarne saapui sisälle. Hän näki sulhasensa tulon silmäkulmastaan ja hymyillen laittoi shakkinappulat pois. "Sinä tulit!" Katri naurahti ja suuteli Aarnea.
"Tottakai. Aina palveluksessanne, rouva" Aarne sanoi lausuen viimeisen sanan hitaasti ja painokkaasti saaden Katrin kikattamaan onnessaan. Katri ja Aarne päättivät mennä naimisiin saman tien, ilman suurempia seremonioita. Saanko esitellä: herra ja rouva Lake Junior. Sinä iltana koitti Katrin synnytyksen aika. Maailmaan saapui kaksi tyttövauvaa jotka saivat nimet.. jotka kerron teille ensi osassa.

Jea, vuoden ensimmäinen osa on nyt kirjoitettu. Toivottavasti piditte, minulla kyllä lähti vähän kirjoitus harhailemaan tuossa lopussa.. Ensi osassa paremmin. Ehkä. Nähdään, pallerot. <3
-Aiqsunne-.